Näin yksiselitteinen. Itse asiassa se on valmistajan ainoa, erillinen da58
muunnin. Lindemann astuu kehään, jossa haastajia
tulvii ovista ja ikkunoista.
Moni suuri valmistaja on jo saanut vakiinnutettua
hyvän markkina-aseman edullisilla, mutta pystyvillä
muuntimillaan. Lisäksi nämä vahvat toimijat pyrkivät
uusiutumaan niin tiheään, että ostajien on vaikea pysyä perässä, kilpailijoista puhumattakaan.
Audiofiilien kesken supistaan erilaisilla palstoilla:
ostaako nyt vähän edullisempi laite, jonka sitten taas
uusii vuoden kahden kuluttua. Kyseessä ei kuitenkaan ole Lexuksesta kansalle karsittu Toyota, vaan
täysiverinen ja paikkaansa mallistossa puolustava palikka. Niinpä tarjonta on kasvanut viime vuosina huimasti ja hintajakauma sitäkin
huimemmin. Teknisesti sen geeniperimä johtaa, ainakin
muunninpiirin osalta, isoveli 825:een, jota valmistaja
kutsuu da-muuntimeksi cd-koneistolla.
Bitinpurennan renessanssia
Tietokoneiden käyttö musiikkilähteinä on johtanut
da-muuntimien renessanssiin. kokeilu
Lindemann USB?DAC 24/192
Teksti Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja
Pientä mutta kivaa
Viikonlopun kauppaostoksilla nuorempi poikani
esitti toiveen, että ostaisin vähän jotakin hyvää.
Siis karkkia. Häviääkö kalliimman
investoinnin vaihtoarvo, kun tekniikka loikkii peninkulmasaappain eteenpäin?
Markkinoilla on tietoisesti haluttu antaa kuva, jonka mukaan aina uudistusten yhteydessä äänenlaatu
paranee jopa useita kertaluokkia. Vuodesta 1992 toimineen Lindemannin mallistossa on muun muassa cdsoitin/dac, vahvistimia, kaiuttimia sekä kaapeleita.
Jos tunteen paloa etsisi, sitä löytyisi halusta paneutua teknisen toteutuksen pieteettiin ja optimointiin.
Valmistaja itse lainaakin mielellään Albert Einsteinia:
?Tee kaikesta mahdollisimman yksinkertaista, mutta ei
yksinkertaisempaa?. Se kun
jää hinnallaan alle tuhanteen euroon. Tuohon ei ole mitään lisättävää.
Lindemannin nelinumeroisiin hintalappuihin keskittyvässä mallistossa USB?DAC on outo lintu. Aikuisten ostoksilla sama kehotus
saattaisi tuoda kotiin Lindemannin DACin.
VAHVASTI tulokulmansa insinööritaitoon pohjaavan
Norbert Lindemannin luotsaama yritys on sarallaan
noteerattu osaaja, jonka tuotteiden hinnat asettuvat
pääosin ylempään luokkaan
Ensinäytteiden jälkeen paikalle jäi maahantuojalta (Hifihuone) lainassa
ollut Nordost. Ainakin WM8741:ssä näin on.
Joka tapauksessa Lindemannissa valintamahdollisuutta ei ole. kokeilu
asia ei kokemukseni mukaan kuitenkaan ole. Samasta aiheesta tulkintoja ja versiointeja ovat esittäneet muun muassa Ayre, Meridian ja
edullisemmassa luokassa Rega sekä Audiolab.
Usb-signaali kättelee asynkronisesti, eli da-muunnin
toimii saapuvan signaalin kellottajana. Olikohan ohikiitävällä asteroidilla tai auringonpilkuilla sormensa pelissä?
Musiikkina käytin sekä cd:ltä kaapattuja, alac-muodossa olevia 16 bitin ja 44,1 kilohertsin tiedostoja että
keräämiäni hirez-tiedostoja (24 bit/96 kHz?24
bit/192 kHz). Onhan oma makuni kallellaan lasitavaralla
tuotetun kauneuden suuntaan.
Vaan siinä missä luurien sävykkyys taittui omillaan
pehmeydeksi ja muhevuudeksi, Lindemann raikasti
yleisotetta. Tämä on kätevää, sillä se mahdollistaa signaalin laadun tarkkailun.
Standby-asennossa kaikki kolme lediä hohtavat sinisinä.
Takaa löytyy ulkoisen virtalähteen otto (5 V dc), yllä
mainitut otot sekä linjatason anto rca-liittimin. Parasta lopputuloksessa oli, että
59. Lienee paikallaan todeta, että yhtä ainoaa oikeaa toteutustapaa
suotimille ei ole. Etumaskissa on kolme pientä lediä
osoittamaan valittua ottoa sekä yksi painike. Itse kytkin laitteen usb:ta käyttäen
vuoroin kolmeen melko tuoreeseen eri koneeseen
(iMac, Macbook Pro, Macbook Air). Signaalin hellästä huomasta vastaa
xmos-dsp (500 Mips). Lievän samettisuuden vastapainona jousissa on lämpöä ja erityisesti sellossa oikeaa koskettavuutta ja sävykkyyttä. Kenties ennakkoluuloni antoivat odottaa kylmän inhorealismin pyrkivän liiaksi
pintaan. Ennen kuin kukaan älähtää asiasta, niin en ole pc-vastainen, vaan
Mac-myönteinen. Bassojen sävyt avautuivat paremmin, ja iskuäänet terävöityivät. Viimeksi
mainitulla valitaan kulloinkin käytetty otto (koaksiaalinen, optinen tai usb). Sekä laite
että virtalähde toimivat koko testin ajan moitteetta.
Ulkoinen habitus on oma lukunsa, sisäinen toinen.
Vaikka laite on julkaistu vuonna 2010, sykkii sen sydän tuoreena. Windowsia varten mukana toimitettiin ajurilevy.
Sävyjä ja selkeyttä
Aloitin kuuntelut kuulokesetilläni. Homma toimi ilman ajuriasennuksia tai muuta
turhaa säätämistä. Vaikkapa vain imagosyistä
laitteen kanssa samanlaiseen koteloon pakattu, järeämpi
optio voisi siis olla enemmän kuin paikallaan. Koska valmistaja itse haluaa nähdä ensisijaisina kilpailijoinaan prestige-luokan valmistajat, olisi tässä kehityksen paikka. Toisaalta, pääsetissäni kaapeleiden paremmuus kääntyi toisin päin.
Kummallista. Skeptikot voivat hymistellä ja varautua
vastineisiin, muille seuraa jatkoa. Ledit vaihtavat myös väriään signaalin näytteenottotaajuuden mukaan. Niiden ja vastaavien ohjelmien etuina on muun muassa automaattinen näytteenottotaajuuden valinta soitetun kappaleen mukaan sekä käyttöjärjestelmien ääniytimien suora hyödyntäminen.
Lopputuloksena siis entistä parempi ääni.
Lindemann muodosti Hifimanien kanssa vallan
mainion kokonaisuuden. Usb:lle on oma kellonsa, samoin digiottojen 44,1 kilohertsille ja sen monikerroille,
kuten myös 48 kilohertsille ja sen kerrannaisille.
Kaikki sisäänotot hyväksyvät 24 bitin ja 192 kilohertsin signaalin. Koska iTunes-ohjelma ei hallitse lennossa vaihdettavaa näytteenottotaajuuden muutosta, se oli näytteiden vaatimien asetusten muutosten jälkeen suljettava ja käynnistettävä
uudestaan.
Audiofiilit asentavat joka tapauksessa koneelleen
esimerkiksi Channel D:n Pure Musicin (Mac) tai J.Riverin (Windows). Hifiman HE500kuulokkeet saman valmistajan EF5/DY1-vahvistimella
omaavat hieman euforisen, mutta ehdottoman nautit-
tavan äänen. Niin, vaikka skeptisyys on hyve, oli minun nieleskellen todettava usbkaapelilla(kin) olevan vaikutusta. Soittimena toimi koneesta riippumatta
tuunaamaton iTunes, joskin midi-asetukset ja muut
valinnat toki asetettuna kohdilleen. Valmistaja on päätynyt hyödyntämään
Minimum phase apodizing filter -ratkaisua, jossa signaali ei herätä esisointia (pre-ringing). Ensin omaa Cardasin Clear USB Bussia,
sitten Nordostin Blue Heavenia. Käsitykseni mukaan itse muuntimessa olisi sisäänrakennettuna ominaisuus, jolla voidaan valita erilaisia suodinvaihtoehtoja (filter). Tänään
hyvä-ääniseksi todettu laite on sitä myös huomenna.
On kuitenkin totta, että esimerkiksi tietokoneen
käyttö äänilähteenä on suhteellisen tuore ilmiö. Syykin on selvä: Kaikki toimii kuten
pitää. Ei siis iskevin, mutta tekstuurit
taitava paketti.
Koneen ja muuntimen välissä käytin vuoroin kahta
usb-kaapelia. Siten
joitakin asioita, kuten digitaalista huojuntaa usb-siirrossa (jitter) tutkitaan ja ymmärretään yhä paremmin.
Järkevästi suunniteltu
Kämmenelle kotiutuva, hopeanharmaa boksi on viimeistelty perussiististi. Mukana
seuraava virtalähde on laitteen hintaluokka huomioiden
hieman vaatimaton, eikä eroa satasen?parin da-muuntimien vastaavista. Muunninpiiriksi on valittu
Wolfsonin WM8742. Siten äänenlaatuun haitallisesti vaikuttavan jitterin määrän luvataan
pysyvän varsin alhaisena
Sen puhtaus ei ole korostuneen kärjistynyttä, eikä se siten aiheuta kuunteluväsymystä. Se ei ole halpa
laite, eikä ulkonäkö aivan korreloi hinnan kanssa.
Moni valmistaja tarjoilee paperilla samaa suorituskykyä ja suuria lupauksia halvemmalla. dsd-signaalin toiston, valittavat filtterit ja samasta hintaluokasta Audiolabin M?Dacin omaisen, erinomaisen näytön. Vaikka
laite ei ulkoisesti herätä juuri tunteita (jollei inhosinisiä
valmiustilan ledejä lasketa), se on loppuun saakka äänellisesti mietitty kokonaisuus.
sävypaletti ei muuttunut. Yleinen dynaaminen ote on hyvä, joskaan se ei ole rytmillisesti
iskevin tapaus kuulemistani. Siinä se
toimi sekä jo mainittujen kannettavien koneiden että
myös Sonosin apuna soinnillista lopputulemaa piirrettäessä. Vakaasti piirtävä ilmaisija, jonka nyanssitason tulkinta on enemmän makukuin laatukysymys.
60
Hyvä, mutta askeettinen
Kuten mainitsin, Lindemann on kovassa puristuksessa alati aaltoilevilla digimarkkinoilla. Yksittäiset instrumentit olivat helpommin
seurattavia, ja niiden rooli kokonaisuudessa aukeni paremmin. Kenties oikea ilmaisu olisi, että kaikki toimi aiempaa pakottomammin.
Siirtymä maailmanmusiikkiin todisti vastaavaa kehitystä. Joka tapauksessa puhtaasti äänenlaadullisin perusteinkin se ponnistaa korkealle.
Rimpulan virtalähteen ja halvahkon olemuksen lisäksi on vaikea löytää painavaa kritiikin kohdetta. Ja taas toisaalta,
USB?DACin tasaisen varma ote oli ajoittain oikeamman kuuloinen. Jos ja kun pinnistelin otsasuoni pinkeänä, saatoin kenties havaita sellolla hieman
ohuemman soinnin kuin mitä kaipasin. Ja ehkä voimakkuussäädön sekä balansoidut annot, kaukosäätimen...
info
Lindemann USB?DAC 24/192
Hinta:
899 ?
Maahantuoja/edustaja: Hifihuone Oy
Maahantuojan sivut:
www.hifihuone.fi
Valmistajan sivut: www.lindemann-audio.de
Tekniset tiedot:
Wolfson WM8742, 24-bit 192 kHz, asynkroninen
Signaali-/kohinasuhde: 108 dB CCIR (A-painotus)
Harmoninen särö:
(0 dB) 0,001 %
Taajuusvaste:
1 Hz?22 kHz (-3 dB)
Ulostulojännite:
(0 dB) 1,4 Vrms
Ulostuloimpedanssi:
100 ?
Otot:
1 x optinen, 1 x coax, 1 x usb (1.1 ja 2.0)
Annot:
1 x rca
Muuta:
virtalähde (5 V, 500 mA)
Massa:
395 g
Mitat (l x s x k):
120 x 133 x 45 mm. No, kuulomuisti on vaarallisen lyhyt sen suorempia
rinnastuksia ajatellen. Ei siis ollenkaan hassumpi suoritus.
Lindemann muistutti kenties hieman Eximus DP
ykköstä (HM 7/2012) ja Bel Canton tuoretta osaamista. Se ei aivan tavoittanut
vaikutuksen tehneen Arcamin selvästi hintavamman
muuntimen musikaalista yhtenäisyyttä tai tekstuuria.
Joiltakin osin oma Dynastation oli cd-materiaalilla
tulkitsijan roolissa vahvemmilla. Korviinsa luottava suorittaa tietysti kotona sen viimeisen testin ja
päättää, onko hinnalle vastinetta. Olisiko se nyt ollut hieman mainittuja armeliaampi. Luurien ominaishyveet säilyivät, mutta kokonaisuus ryhdistyi.
Jousien seurannassa aivot selvisivät aiempaa helpommalla. Korva kun tulkitsee monesti kovemmin soivan äänilähteen olevan se parempi.
Ratkaisun perustelu on periaatteessa järkevä. Instrumentit ja esiintyjät sijoittuvat paikoilleen, eikä keskiakselin miksaus vaeltele. Lindemann poikkeaa tietoisesti normiksi luokitellusta 2?2,5
voltin antojännitteestä ollen vain 1,4 V. kokeilu
Lindemann USB?DAC 24/192
Yksi erityinen asia on kuitenkin huomioitava. Piinapenkiksi kannetut selloteokset milloin kenenkin esittäminä soutivat
tajuntaan huopaamatta. Kun
muuntimen signaalin voimakkuutta ei ole alun perin
nostettu enempää, myös mahdollisen pohjakohinan
taso on olemattoman pientä. Sen
luonteva ilmavuus ja tarkkuus eivät myöskään aiheuta
totuuden suurentelua, vaan tila-asiat hoituvat uskottavasti. Suora vertailu
toiseen laitteeseen edellyttää äänenvoimakkuuden tasaamista desibelimittarilla. Cd-tasoisella materiaalilla kruunusta taisteli
soinnuissaan seireenimäisen viehättävä Dynastation 2.
Erityisesti hirez-näytteillä äänessä ilmeni vakautta,
erottelua ja ilmavuutta yli cd:n. Sinfoniamusiikin vyörytyksissä massa purkautui räjähtävämmin ja dynaamisemmin. Samalla Lindemannin
soinnillinen profiili vahvistui, ja sain osittain nielaista
ennakkoluuloni.
Lindemann USB?DAC 24/192 on hyvin tasapainoinen ääneltään. Toisaalta tuntui
siltä, että yleinen esitysbalanssi oli niin kohdallaan, että
moinen nyanssi saattoi olla myös korvieni välissä.
Seuraavaksi muunnin asettui ykkössettiin. Preussilainen purismi on keskittynyt pinnan alle.
Omasta mielestäni USB?DAC 24/192 on äänellisesti
laatupeli, joskin toiminnallisesti hyvin askeettinen.
Viimeaikaisten testattavieni joukossa se sijoittuisi äänellään suhteellisen korkealle. Mikäli ratkaisusta on jotakin äänellistä haittaa, en sellaiseen törmännyt. Ladysmith Black Mambazon monieleinen ja
sykkivä laulanta tarjosi samoja ilon aiheita, joista olen
aiemmin nauttinut lähinnä kaiuttimilla kuunnellessa.
Esityksen leveyssuuntainen kokoonpano avautui,
taustan pisteäänet sijoittuivat luontevasti syvyysakselille ja niin edelleen.
Tulokset olivat samansuuntaisia, kun äänilähteeksi
vaihtui vanha Tascamin pyöritin ja da-muuntimen liitännäksi koaksiaalinen digitaaliotto. Olkoot nuokin kehitettäviä asioita seuraavaan versioon.
Samaan osastoon voisi ahneuksissaan ujuttaa vielä
mm